Provinssi osa 19: "Otetaan taas vähän glukoosia"

Kösme.

Eilen oli viimeinen päivä Törnävällä.
Se sujui miten arvata saattaa: Valtavia määriä tavaroita etsittiin, pakattiin, lastattiin ja kuljetettiin. Minä olin Jaakon apukuskina, Kari ajoi perna punaisena kurottajalla ja muut tekivät sekalaisia purkutehtäviä.

Päätin aamulla, että mielenkiinnosta lasken montako reissua ajamme Jaakon kanssa tavaraa. Laskin kaikilla sormilla, varpailla ja käytin jopa kiveksiänikin helmitaulun tavoin pysyäkseni laskuissa. En pysynyt. Kilometrit ja esineet kietoutuivat toisiinsa ilkeäksi purkupyörteeksi, jonka käsittämiseen ei ihmismieli kyennyt. Eli tavaraa oli uskomaton määrä. Paljon kelvottomaksi mennyttä materiaalia heitettiin poiskin; roskalavat tursusivat tavaraa kuten 70-luvun Itä-Saksalaisten naisten kainaloiden karvat painonnostokisoissa.

Tapahtui niin, että ryhmämme jäsenille oltiin ilkeitä tiettyjen tahojen suunnalta. Ammattietiikka estää kertomasta asiasta enempää, mutta siitä tuli paha mieli, jota väsymys korosti.
Itse en pidä pahasta mielestä. Minulla oli ensimmäisen kerran paha mieli, kun Taivaassa jaettiin hiuksia ja minulle annettiin nämä enkelinkiharat. Kysyin Jeesukselta, että olenko minä nyt Enkeli, kun minulla on tällaiset hiuksetkin. Jeesus sanoi:"Ei, olet pillunkarvat."

Jaakon kanssa selvisimme glukoosipastilleilla, jotka olin vanhan mielen suunnittelutaidolla ostanut jo aiemmin. Vain niillä selvisimme hengissä.

Tajusin eräässä vaiheessa työpäivää, että työhousuni pysyvät kasassa enää yhdellä langalla ja että savukkeeni ovat loppu. Menimme hakemaan matkalla minulle tupakkaa samasta paikasta mistä koko tämän Provinssin aikana. Siellä myytiin vielä vanhalla hinnalla, mutta eilen; eilen oli savukerasian hinta noussut! Mitä helvettiä Jumala! Näinkö on? Näinkö lihallista luomustasi rankaiset antamasi vapaan tahdon katkerista hedelmistä?

Yksi kamalimpia asioita lastata ja purkaa ovat suuret maalatut taidekannot. Ne ovat painavia ja painopisteeltään yksiä hirvityksiä ja vitunperkeleitä. Niiden oksat ovat kannettaessa ihmisen kehossa ja onkaloissa kiinni. Ne repivät rikki ihon ja sielun. Ne ovat Saatanan suurenmoinen salainen ase. Mielestäni niitä ei tarvittaisi. Törnävällä kun on valtavasti puita ihan luonnonvärisenä ja kauniisti omilla paikoillaan.

Johanna käski minun kirjoittaa hänestä enemmän ja koska pelkään häntä, niin kerron faktoja: Johanna saa kohta vanhan sukunimensä takaisin, Johanna ei päästä säärikarvojaan rehottamaan ja Johanna toi upealla tavalla eilen minulle ja Jaakolle ja Varasto-Jaakolle ja Varasto-Kallelle pizzat. Ed.main. varastopojjat ovat painaneet myös kovaa työtä.

Eilen oli sitten karonkka, jossa työporukka sekoili alkoholituotteiden ja kuumien keskusteluiden parissa. Hyvä niin. Sinne jäi vielä yöllä Ilja ja Linnansaari ja ilmeisesti Jaakkokin tykittämään. Tänään Ilja on ollut vielä töissä solmimassa kaikki Provinssi 2019 Festivaalin juonenpätkät umpisolmulle.

Kiitän vilpittömästi kaikkia raksaryhmässä ja muitakin, joita olen blogissani maininnut. Onnea ja menestystä heille.
Kunnia sille, kelle se kuuluu. Kunnia heille. Kunnia kaikille muille paitsi heikkolahjaiselle minulle ja Iljalle. Ilja työskenteli hyvin, mutta tässä eräänä päivänä, hänen napansa näkyi liian hyvin valkoisen paidan alta. Napa oli oikein imaissut paidan itseensä. Oksensin hieman suuhuni polttavaa sappea. Se maku oli suoraan helvetistä.
Jääkää hyvästi kaikki. Hyvästit myös Tanskan trukille. Tanskan pinta-ala on 43 094 neliökilometriä ja heidän kielessään on sana "tormunjensenkakerlak", joka tarkoittaa sanatarkasti "ihmistä, jonka ison varpaankynnen alle on jäänyt maalia liikennemerkistä ja jota hänen kälynsä yrittää irroittaa Trippimehun pillillä tiistai-iltana osittain innostuneena."

Heippa.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 18: "Tikulla sormeen"

Kaikille hyvää iltaa.

Unohdin kertoa kaksi tärkeää asiaa eiliseltä.
1. Lauri lähti tältä vuodelta muihin höpöhöpö-hommiin. Onnea ja menestystä hänelle.
2. Kari kaatoi aitahäkin. Uskomatonta kyllä, myös KurottajaMestarin panssaroidusta kilvestä löytyi reikä, josta epäonnistumisen myrkyllinen nuoli löysi maaliinsa.

Kodellakin oli viimeinen päivä tänään joukossamme. Hän harrasti tänään hiljaisena olemista ja kurottajalla ajoa. Hänhän on polttanut kynttilää molemmista päistä ja sivuista ja keskeltä ja sisältä, sillä tuo kohtalon pikkuvanha partaveikko on käynyt omissa töissään öisin ja ollut Törnävänsaarella sekoilemassa päivisin. Onnea ja menestystä hänellekin.

Tänään taas purettiin, pakkailtiin, keräiltiin, laitettiin, sidottiin, lastattiin ja ajettiin kamalasti erilaisia esineitä. Kuormalavoja, kankaita, vesitiskejä, aluetaidejutskia, puutavaraa, velhonhihoja ja Ugandalaisen hostellin kolmannen kerroksen ovenkahvoja.
Tuukka ja Ilja kävivät hieman kiipeilemässä Leyher-telineiltä kankaita alas ihmisen luontaista korkean paikan kammoa sankarillisesti uhmaten.

Turbo-V:n ihoon piirsivät kanssatoverit tussilla upeita tatuointityylisiä taideratkaisuja. Erityisesti jäi mieleen "Fuck Die" - teksti, joka ilmentää hänen persoonansa kovaa ydintä mainiolla tavalla.

Linnansaari oli sairaana. Hän on ilmeisesti saanut tyttöbakteereja jostain. Ehkä omista pitsirintaliiveistään.

Aamulla Tontsan nenään haisi kovasti pissa. Emme kyenneet paikallistamaan löyhkän lähdettä hajuaistein emmekä okulaarisin havainnoin. Mystinen tilanne kertakaikkiaan.
Tänään oli Tontsallakin viimeinen työpäivä. Hänen ruuvinvääntimensä on nyt vaiennut, vasara laitettu takaisin kainalokoteloonsa, merkintäkynä asetettu lepäämään ansaitusti korvan taakse ja metrimitta pistetty naftaliiniin. Tontsa on heittänyt henkisen Provinssityö-Tamponinsa roskikseen ja nyt hän saa valua vapaasti miten ja minne lystää. Onnea ja menestystä kaikille elämän osa-alueille toivotamme hänelle.

Minulla meni tänään kolme kertaa iso tikku sormeen. Kaksi kertaa tuli iso haava ja verta oli kaikkialla. Millilitroittain verta! Tein Macgyver -hengessä itselleni laastarin vessapaperista ja maalarinteipistä.

Olin loppupäivän apukuskina. Ympyrä sulkeutui. Pääsin takaisin ihanan kuorma-automme kohdunkaltaiseen turvaan ja hellään syleilyyn. Mutta mitä keinoja olikaan itse Saatana keksinyt ihmisen kiusaksi! Kuorma-auton vasen ovenpidike oli poissa; rikki! Jaakko ei ollut syyllinen; hänkin rakastaa tuota kuljetusvälineistä uljainta koko sydämestään. Jokin epäpyhä tapahtuma oli vienyt infernaalisen aplatiivisen kirurgian tavoin osan kuorma-auton kehoa. Rukoilkaamme yhdessä silmät kiinni, että joku sen vielä osaa jossain joskus korjata.
Kun lastasimme autoa eräässä vaiheessa, mieleeni muistui miten hyvää pakaralihastreeniä kuorma-autoon nouseminen onkaan. Tuijotin hypnoottisena Jaakon viikkojen aikana kehittyneitä erinomaisia perslihaksia kuolaten; kyllä, minun tuli kova nälkä.

Pari aluetaidetyttöä toi jäätelöä kaikille illalla; jopa minullekin. Harmi vaan, että painan tällä hetkellä 386 kilogrammaa ollen näin maailman kolmanneksi lihavin ihminen elossa. Ei minun saisi herkutella. Helvetti soikoon, vesisoppakuurille koko mies pitäisi laittaa.

Tänään oli myös viimeinen työpäivä tältä vuodelta Notre Damen kellonsoittajalle Quasimodolle. Sori Quasi, jos kiusasin sinua liikaa. Älä tykkää kyttyrää! Onnea ja menestystä vielä hänellekin.

Huomenna pitäisi saada kaikki tavarat pois Törnävänsaarelta. Uskomattoman mielisairaan paljon on vielä poiskuljetettavaa. Fyysinen ja etenkin henkinen väsy on kova. Ei enää haluaisi. Kyllä, minua pelottaa.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 17:"Festivaalipurun anatomia"

Jeipsistäkukkuu.

Tontsa teki aamulla tarkkanäköisen huomion siitä, että Antin shortsit tuntuvat viikko viikolta olevan lyhyempiä. Ainoa oikea looginen johtopäätelmä on tietenkin se, että viimeisenä päivänä Antilla on speedon kokoiset shortsit, huulipunaa ja letit ja hän istuskelee raksamiesten syliin hokien kimittäen "Me love you long time". Pitäähän nuoren miehen nyt kesälomarahat tienata jotenkin. Ei se pallojäätelö ilmaista ole.

Tänään itseohjauduimme taas vanhojen setien kanssa eli minä, Tontsa ja Kode purkasimme kaikkea mitä eteen tuli erikseen keneltäkään kysymättä. Never come between an old raksaman and his prey. Lossi laitettiin paloiksi, hirviaitaa pakettiin, puukehikkoja osiksi ja vedimme tekoruohomattoa maasta. Useita nauloja sai repiä irti.
Muut purkivat lähinnä possuaitoja ja keräsivät tavaraa kentälle. Purkamisen selittäminenkin on tylsää hommaa; kaikki mitä näitte olevan pystyssä Provinssissa, niin niistä pitää ottaa irti osat toisistaan, pakata ne kivasti lavoille ja liinoittaa sekä laittaa kurottajan tahi trukin otettavaksi. Monasti pitää etsiä jotain vuokra-artikkeleita kissojen ja koirien ja pienoisundulaattien kanssa, kun niitä noutamaan tullut auto on jo pihassa. Joskus esim. ruuvien irtiottaminen sitä tarkoitusta varten rakennetulla kojeella ei onnistu erinäisistä monitahoisista syistä, vaan pitää käyttää äärimmäisen väkivaltaisia keinoja turvautuen mm.lekaan ja rautakankeen. Kurottajat ja trukit lastaavat autoja ja autot ajavat dieselputki pitkällä. Samaan aikaan kaikkialla haisee pahalle ja kaikilla on kova väsy ja kyrpii. Siinäpä teille referaatti festivaalin purkamisesta.

Palataanpa meidän vanhojen miesten triumviraatin tämänpäiväisiin edesottamuksiin. Olimme itseohjautuva autonominen purkuyksikkö. Pari kertaa meille tarjottiin talkoolaisia avuksi, mutta kieltäydyimme, koska ei Seinäjoki Festivalsilla olisi ollut varaa maksaa useita intensiivijaksoja psykoterapiaa. Kuten Nietzsche kirjoitti: "Kuilu tuijottaa takaisin."
Kode oli eilen juro ja hiljainen. Myös tänä aamuna hän oli tuppisuu. Sitten eräälle työpisteellemme tuli hetkeksi joku kiva tyttö. Koden käytös muuttui sekunnissa. Hän kiristi henkisen kravattinsa ja alkoi höpisemään levottomasti yrittäen tehdä hyvän vaikutelman vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Sinkkumiehen vaistot ottivat vallan. Ei siinä muuten mitään, mutta se saattoi mennä liian pitkälle, kun Kode teki vatsalihaksia alasti huutaen samalla: "Katto mitä mä osaan tehdä. Onko hyvä? Onko hyvä?" Hän luotti miesketteryyteensä ja valkaistun peräaukkonsa bestiaaliseen magnetismiin.

Kari oli tänään surullinen, koska molemmat kurottajat menivät ainakin osittain rikki. Kurottajatohtorille soitettiin, mutta tilanne oli sama kuin Seinäjoen Terveyskeskuksen päivystyksessä: diagnoosin teossa meni liian kauan ja tilanne eskaloitui vakavaksi. Kurottajat olivat pipinä, eikä mikään määrä maailman laastaria ja Karin kaikenvoittavaa rakkautta saanut kurottajia ennalleen. Kari yritti tapansa mukaan iltapäivä-imettää kurottajille silkkisen nestemäistä maitorakkauttaan miesnännistään, mutta ne eivät reagoineet. Tilanne oli ja on siis vakava. Toivotaan, että huomenna asiat selviävät. Muuten tulee hidaaaaaaas purku.

Tiputin tänään naulan kädestäni haarojeni väliin. Kun yritin nostaa sitä, valtava lihava mahani osui päähäni lyöden minut pompulla tajuttomaksi. Kun kaaduin, peräpukamani sotkeutuivat hämmästyttävällä tavalla kiveksiini vetäen niitä taaksepäin. Tästä seurasi se, että katetrini irtosi ja irvokkaan pieni penikseni oli kuin suihkulähde. Sydämentahdistajani kastui siinä rytäkässä ja alkoi hakata nopeaa techno-biittiä saaden rujon ruumiini heilumaan. Siinähän kävi sitten niin, että tekolonkkani irtosi tekoripsistäni puhumattakaan. Tekohampaani tippuivat suusta ja majavat veivät sen padonrakennusmateriaaliksi. Makasin siinä liikkumattomana ja kaiken elintahtoni menettäneenä. Kylmä sade ei pystynyt huuhtomaan tilanteeni häpeää pois. Paikalle laskeutui kuikka, joka teki pesän korvaani. Ajattelin mielessäni: "Kun nyt vaan lasisilmälleni ei sattuisi mitään." Samassa paikalle askelsi muurahainen silmäillen lasisilmääni silminnähden silmittömän innoissaan. Laskin mielessäni matemaattisia kaavoja ja huokaisin: Ei tuon kokoinen muurahainen pystyisi nyppäämään lasisilmääni pois kuopastaan. Se paskiainen oli kuitenkin minua ovelampi ja kaivoi denimliivinsä taskusta imukuppinuolen; sen se pikku perkele ampui lasisilmääni. Kuului samanlainen ääni kuin joku maiskuttaisi ja niin vaan oli Nevanpään lasisilmä muurahaisen kotiinvietävänä. Kyllä harmitti. Nyt silmäni on mitä todennäköisimmin jonkun muurahaiskeon sisätemppelin Pyhä Palvontapallo. Itkin, mutta kyyneleeni hukkuivat sateeseen saaden minut näyttämään joltain mielipuolelta, joka nauraa psykopaattisen näköisenä.
Kunpa purku olisi jo ohi.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 16: "Tuli kova riita"

"Festivaali loppunut on,
 poissa meno levoton.
 Väsynyt on joka vegehippi,
 päättynyt LSD-narkkarin trippi,
 poissa on narsistinen VIP:pi,
 moni työntekijäkin aivan sippi.
 Purkuryhmä se vaan saatana painaa,¨
 Kuolema ei anna lainaa,
 Se viikatettaan teroittaa virnistäen,
 odottaa nimittäin meitä Lucifer pyllistäen,
 Hän nauraa: `Hahhahhaa, tervetuloa Helvetin Perseeseen.`
 Tämä kaikki juontaa juurensa yhteen menneisyyden erheeseen:
 Olemme melankolisten raksahommien kanssa hyvää pataa,
 ja voi vittu, huomenna muuten kunnolla sataa."

Tämä päivä alkoi heti riidalla Karin kanssa. Kun hän astui aamulla autooni, totesin hänelle pääosin narratiivisesti, että Herra Kurottajamestari haisee valkosipulilta voimakkaasti. Kari mutisi jotain Korealaisesta ruuasta ja laittoi purkan suuhunsa. Sitten, kun yritin eräässä vaiheessa peruuttaa, oli Karin käsi vaihdekeppini tiellä. Kun tästä verbalisoin aiheellisesti, Kari veti ns.tinttamaarika -vaiheen päälle ja kiukkasi minulle, aikuiselle miehelle. Siinä sitä oltiinkin. Karin tinttailu sorvasi sieluuni kovan jälkensä; Lapsesta asti minun Suojelusenkelinäni ollut Jim Babwe -niminen Pyhä Olento pelästyi niin kovasti, että TaivasCola- limonadit purskahtivat hänen nenästään sieluni lattialle. Kaamea sotku tuli.

Tänään purimme Koden, Laarin ja Teemun kanssa narikan 2,5 tunnissa. Sitten Kode ja minä purkasimme terassin ja muita saman alueen puupaskoja (kävin välillä sairaalassa sekoilemassa ja Kode yksikseen teki vaikka mitä). Sieltä siirryimme lossin laitureiden kimppuun, jonne seuraamme liittyi Tontsa. Sen jälkeen mikserikopin lattia ja Carlingsista ns.puunäkkärit pois. Lopuksi vielä laitoimme pakettiin hirviaitaa. Muut purkivat possuaitoja ja stressasivat kovasti Cosa Nostran vuokrakamojen löytämisen ja pakkaamisen kanssa. Onneksi olimme Koden kanssa suurimman osan päivästä väärällä radiokanavalla, joten oli aika rauhallista.

Tärkeä huomautus: Festivaalin purku on henkisesti raastavaa ja psyyke on kovilla. Taisteluväsymys maalaa mielen huoneet surunmustiksi. Emotionaalinen energia on vähissä. Kroppa kyllä kestää, mutta hermo menee huonoon kuntoon.
Johanna oli tänään pahana jostain. Emme halunneet ottaa Koden ja Tontsan kanssa selvää asiasta enempää, joten pakenimme itseohjautuvasti mahdollisimman kauas muihin purkutehtäviin.   

Jarno ajeli tänään trukilla, jossa oli ison iso heliumilmapallo kiinni. Hän oli hellelakissaan ja ed.main. ajoneuvossaan aivan kuin jokin hahmo Pikku Kakkosesta. Lapsi minussa taputti käsiään yhteen ja teki kaksi kuperkeikkaa. Kolmatta ei sovi tehdä, ettei pääse innostuspaukku pyllystä.

Karin kanssa saimme sovittua eeppisen uskonopillisiin mittoihin kasvaneen riitamme päivän lopuksi. Olimme niin iloisia, että pääsi molemmilta ilopissu housuun. Huusin Karille: "Minulla on täällä Madagascarin kuva työhousuissa!"
"Minullapa on koko Jemenin kartta!" , huusi Kari.

Huomiseen, piltit.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 15: "Tikkukaramellien yö"

Heispa.

Viimeisen festivaalipäivän päivystystehtävät olivat viihdearvoltaan niin mitättömiä, etten edes mainitse niitä tässä. Mieleenpainuvin hetki oli taas VIP:in ruokateltan jälkkäriksi tarkoitetut vaahtokaramellit. Ne ovat herkullisia. Kukapa nyt ei vaahtokaramelleista tykkäisi. Jos joku ei tykkää, niin hänellä on sydämensä paikalla kylmä paholaismainen kivi.

Yövuoromme koostui minusta, Karista, Jarnosta ja Kiusaantunut Hiljaisuus -Laarista. Kode heittäytyi tuhannesti kirotuksi luopioksi ja vaihtoi raukkamaisesti viihteelle. Siellä sitä oltiin vodkashotit käsissä ja sadistinen hymy Sasquatchin takamuksen näköisillä kasvoillaan. Kimmo, Hermanni ja Anna olivat muut sikailijat, jotka silmiensä ivallisilla puukoilla meitä työläisiä katsoivat humalaisina. Annalla, jumalauta, oli nähtäessä kaksi Gin Tonicia käsissään ja henkinen virtsarakko täynnä omaa juopunutta itseään.
Sisäpiirin juttu old school -raksamiehille: Doom-jätkä Raninen oli valtavan humalassa Limp Bizkitin keikalla ja heilutteli nyrkkiään kuin pientä näkymätöntä traktoria ohjastaen.

Aloitimme festivaalin purun keskiyöllä, noitien hetkenä. Sen pystyi varmistamaan siitä, että Johannakin oli lentänyt majapaikkaansa luudallaan sihisten samalla kirouksia ihmiskunnan päälle.
Saimme ryhmämme vahvistukseksi seitsemän ihmisen rugbyseuran. He olivat kovia tekemään ja heidän ryhmähenkensä oli hyvä. Se oli mainio asia, koskapa meidän piti purkaa kaikkien lavojen barrikadit + sivuaitoja hieman, S-marketin piha ja iso tie.
Työmme sujui rutiinilla, kunnes saavuimme päälavan barrikadien kimppuun. Isojen barrikadipalojen häkki oli vääntynyt kammottavalla tavalla ja emme saaneet aitoja lastattua siihen. Jarnon kanssa katsoimme toisiamme henkinen kylmä hiki sielujemme välilihassa kutittaen valuen. Lekalla ja kylmillä hermoilla selvisimme siitä.
Välillä kävimme kahvitauolla ja välillä jaoimme Jarnon kanssa ns.motivaatiotikkukaramelleja rugbyseuralle. Kari ajoi Kurottajalla tarvitsemiamme asioita. Kari on kesyttänyt Kurottajan hyvin. Kun Kari haluaa nousta Kurottajan selkään, hän huutaa "Umgaua!" ja Kurottaja laskee piikkinsä, jolla se sitten nostaa Karin selkäänsä ulvoen tyytyväisenä norsujen tapaan. Kari tuossa vaiheessa yleensä ejakuloi hieman kiitokseksi Kurottajan niskaan. Kari ja Kurottaja.
Selvisimme yön työtehtävistä niinkin aikataulullisesti, että teimme myös hieman bonusjuttuja aamuvuorolaisten iloksi.

Triviatietoa meistä yövuorolaisista: Kari harrastaa vapaa-aikanaan vakavasti lentosimulaattoreita Oculus Riftillä varustettuna. Minä ja Jarno olemme morbidista keskivartalolihavuudestamme ja yleisestä rujoudestamme huolimatta herkkiä ja särkyviä sisältä; olemme aitoja lautapeliharrastajia. Jarnon lempipeli on Eclipse ja minun Pandemic Legacy: Season 2. Laari harrastaa kakkaamista isolla K:lla. Karin mielestä ihmisen paras sisäelin on perna, Laarin mielestä ruokatorvi, Jarnon mielestä ohutsuoli ja minun mielestäni pohje.

Kun purkasimme S-Marketia, oli siellä vielä aamuyöllä viljalti humalaisia teinejä. Eräs viikset kasvattanut terroristin näköinen poika häiritsi työskentelyämme. Rugbyseuran jäseniltä alkoi ns.palamaan nakki kyseiseen henkilöön. Lähestyin tuota paskaa ensin asiallisesti: "Anteeksi, teemme tässä juuri nyt työtehtävää, jota sinä häiritset. Lisäksi oman terveytesi optimaalisen jatkuvuuden kannalta olisi mainiota, jos poistuisit. Tässä on kuitenkin tuo valtava työkone lähelläsi." Kyseinen henkilö ei uskonut, vaan jatkoi häiritsemistä ja otti jopa epätoivottavaa fyysistä kontaktia. Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi työntää lokki hänen perseenreikäänsä. Häiritsevä teini lensi sen jälkeen vaivalloisen näköisesti pois. Varmasti on ollut aamukakkalla hieman kysymyksiä edellisyön tapahtumista sekä teinillä että lokilla. Teini on pohtinut: "Yleensä minulle asennetaan varis perseeseen. Ensimmäistä kertaa oli lokki nyt. Miksi?" Lokki on pohtinut: "Yleensä Nevis työntää minut vasemmalla kädellään huonojen ihmisten taka-aukosta sisään. Miksi hän käytti nyt oikeaa kättään? Onkohan hänellä vielä olkapää huonona? Pitääpä huomenna soitella ja kysyä."

Tänään meillä oli sitten vapaapäivä ja aamuvuoro on siellä toivottavasti tehnyt jotain. Odottakaamme jännityksellä. Raportoin siitä huomenna.

-Nevis-

Provinssi osat 12,13 & 14: "Täällä on kuollut mädäntynyt lintu"

Heippa.

Tässä on ollut sen verran melskettä ja menoa, että referoin viime päivien tapahtumat lyhyesti, uhraamatta kuitenkaan raportoinnin tarkkanäköisyyttä ja journalistista lahjomattomuutta.

Keskiviikkona oli pitkä ja vaikea päivä. Viimeisenä päivänä ennen festivaalia kun pitää tykittää hirveästi asioita pystyyn ja kovasti oli kesken kaikki muutkin asiat.
Olin Tontsan ja Koden kanssa asentamassa vielä yhden kaiteen lossin toiseen laituriin. Puuta ja ruuveja on sielläkin nyt enemmän kuin omakotitalossa. Sitten rakensimme Carlings -lavan mikserikopin lattian kuormalavoista ja vanerista. Sen jälkeen muistikuvani alkavat olemaan hataria. Uskoaksemme teimme aidan korotuksia, barrikadin välien tukkimista ja sen sellaista.
Muu porukka pystytti ravintoloiden aitoja ja barrikadeja; viimeisiä kylttejä asennettiin. Oli kova hätä ja yleinen paniikki, mikä on huono, koska se vain hidastaa asioita.
Minulla oli lounastauolla henkilökohtainen tärkeä ja iso hätä, kun tajusin olevani vegelinjastolla! Ei! Miten päädyin sinne epähuomiossa? Mikä kirottu kohtalo! Silmissäni sumeni ja nitropurkki kalisi tärisevissä käsissäni. Selvisin vain juuri ja juuri. Lisäksi hukkasin sytyttimeni jossain vaiheessa iltaa ja koska olin aamulla kiireessä laittanut ainoat bokserini ylleni, olivat ne koko ajan epämiellyttävällä kierteellä kaikkein pyhimmässäni eli peräaukossani. Koko ajan sai saakuri vedellä niitä pois sieltä; oli hirveän vaikeaa.
Yöllä koko porukka lähti aitaamaan S-Marketia ja sulkemaan tietä. Siinä sitä oltiinkin sitten taas. Menin hakemaan meille tuotantorekasta vettä, mutta siellä oli vain kasa tyttöjä, jotka nauroivat minulle ja osoittivat ainoaa vesipulloaan. Sihisin heille kuin käärmeet, koska ihmisyyteni hauras verho oli riisuttu pois sillä hetkellä.
Sinä yönä vedettiin pitkään. Eräs yksityiskohta: Jarno tiputti raksaleirillä ruuvilaatikon ja ihan kaikki ruuvit lensivät maahan. Ihan kaikki; ei yksikään pelastunut.
Toinen yksityiskohta: Turbo-V oli niin väsynyt, että halasi minua. Olen mitä kammottavin olio, joten voitte päätellä miten uuvuksissa Turbo- V oli.
Koden merkittävin panos oli se, kun hän väsypäissään hieroi kakkosnelosella maata ja totesi: "Jonkunhan tämäkin on siivottava."

Torstaina jotkut jatkoivat samoilla silmillä, minulla oli virkistävät kahden tunnin yöunet alla. Kaikenlaista sitä tehtiin. En muista enää, että mitä. Jossain vaiheessa jotkut lähtivät nukkumaan ja minä jäin raksapäivystämään yövuoroon ainakin Koden, Karin, Jarnon ja muutaman muun kanssa. (Johannan ja Iljan työvuorot ovat mutkikkaita kuin Boa-käärmeet.) Uutena kaverina päivystykseen tuli Herra Laari, jota ympäroi kiusallisen hiljaisuuden aura.
Kaikenlaisia päivystystehtäviä riitti pienistä korjauksista aitojen pystyttämiseen.
Torstaista sen verran, että koska raksaleirimme on nykyään hirveän tyly ja huono paikka, niin Tontsa rakensi baden-tuolin. Se oli koko festivaalin järkevin ja paras työsuorite. Minä hieman koristelin telttaamme mm. asentamalla sinne Pisan kaltevan tuhkiksen ja Kode rakensi hirveän kivan istuimen.
Tuon päivän yönä siirsimme pääkentän barrikadiaita-linjaa ja sitä kautta myös muitakin asioita. Kyllä oli kuulkaa innostunut tunnelma. Kuten sodassa, strategiset perus-suunnitteluvirheet maksetaan verellä suorittavalla taholla.

Perjantaina oli hieman hiljaisempaa päivystyksessä. Sehän menee niin, että kun jokin päivystystehtävä saapuu meille asti viestinä, on se kulkenut monen ihmisen kautta ja siihen on tullut disinformaatiota valtavasti ja silkkaa pakokauhua 150% lisää. Useimmat meihin kohdistuvat yhteydenotot ovat työsuoritetasoltaan hyvin keveitä. Jotkut ovat täysin turhia. Tässä kaksi esimerkkiä eilisyöltä: "Baarin sisäänkäyntiin ilmestynyt kuoppa" ja "VIP:in wc-portaissa laudoitus hajoamassa". Ensimmäisessä oli kyse siitä, että maassa oli luonnostaan hirveän pieni matala paikka ja toisessa siitä, että kuormalavan sivusta oli irronnut puolen sentin kokoinen pala puuta.
On niitä oikeitakin päivystystehtäviä. Korjasimme yöllä kaatunutta/kaadettua aitaa. Eräässä tapauksessa Ilja sekoili jotain ja heitti aidanhelan suoraan mädäntyneen linnun ruumiin päälle; sieltä oli Iljan kiva sitä noutaa. Menimme nauraen katsomaan tätä asiaa ja samassa ranteeni osui Koden siittimeen. Tuntoaistini perusteella siellä on sellainen 86 -senttinen veijari; kuin jonkin muinaisen rakkaustuomarin osittain taipuisa kumivasara. Kode ei itse huomannut ranteeni ja hänen siittimensä kohtaamista yössä, joten olen hieman huolissani kaverin tuntoherkkyydestä.

Nähdään taas.

-Nevis-

Provinssi 2019 osa 11: "Koko saatanan pakara esillä"

Pöö.

Tänään Tönävänsaari oli kuin virtsankarkailusta kärsivien ampiaisten pesä. Saatanamoinen hyörinä joka paikassa. Ihmisiä ja ajoneuvoja oleili kaikissa mahdollisissa nurkissa.

Minä menin aamun avaukseksi Iljan, Kimmon ja Teemun kanssa uudelleenpystyttämään sen tragikoomisen teltan, jonka eilen purkasimme. Sen jälkeen minä olin tapani mukaan toisten tiellä. Minun pitäisi perustaa oma AA-kerhoni, nimittäin "Avuttomat Apumiehet".
Katsokaas, kun loppupäivän olin Tontsan ja Koden apuna puuhommissa. Eli lähinnä ihmettelin suu pyöreänä The Woodmasterin ja Koden suuria suunnitelmia. Lossiin liittyen piti rakentaa toisellekin rannalle laituri ja lossiin kaiteet ja laittaa toiseen laituriin kaide ja rakentaa sitä kauniimmaksi ja vahvistaa lossin laskusiltoja ja pimpelipom tättärää. Hieno siitä tuli. Siitä ylistäkää Tontsaa ja Kodea. Leipokaa heille kakku, tuokaa heille suitsukkeita ja mirhamia. He ovat multiversumimme jokaisen kvanttiulottuvuuden kovimmat puuntyöstäjät. Antakaa ensimmäiset poikalapsenne heille orjiksi. He ovat transdimensionaalisia ylimestareita. Paitsi, että Kode ei osaa pukeutua oikein. Tänäänkin näkyi oikein kokonainen pakara, kun hän kyykistyi. Siellä oli kalsarit peräaukon imaisemina. Taisi olla oikein kalsarien resori sigmasuolessa asti pyörteenä kiinni. Se oli saatanan huono juttu.

Tänään satoikin välillä.

Jotta saisimme edes jonkinlaisen kuvan siitä, mitä muut tekivät tänään, haastattelen itseäni.
- Terve Nevis.
-No terve terve Nevis. Miten menee?
- Tavallaan ihan OK. Kerrotko mitä Johanna tänään teki?
- Ajeli mönkijällä seisoen kuin apinat.
- Mitä Anna teki?
- Oli huolestunut ja toimi Antin työparina.
- No mitä Antti teki?
- Oli huolestuneen Annan työparina.
- Mitä muuta Ilja ja Kimmo tänään tekivät?
- Lavan välisiä reikiä tukkivat, asensivat upean imurin. Rasvasivat toistensa kuivahtaneet välihat.
- Millä rasvalla?
- Ihan perusrasvalla.
- Mitä Turbo-V teki?
- Vissiin lisää kylttejä laittoi sinne tänne.
- Entäs Karin ja Laurin päivä?
- Karilla oli yllään uudet salmiakkikuvioiset housut, jotka tuntuivat sanovan: "Olen kunnon Nussijapojan yllä." Laurilla oli normaalit työhousut. Molemmat ajoivat peräaukko lotkottaen kurottajilla.
- Entäs muut? Juho, Tuukka, sähköryhmä, Joakim, Boy Saari, Linnansaari, Ramzi ja sadattuhannet muut?
- Päättele saatana itse. Nyt ei jaksa sinun kysymyksiisi enää vastata, koska olet vaikea ihminen.
- Haista Nevis paska.
- Haista itse. Sitäpaitsi sinä olet minä eli täysin turhaa tämä.
- Olit jo lapsena aikamoinen mulkku.
- Totta.

Provinssissa tulee tänäkin vuonna olemaan valtava määrä lokkeja syömässä tähteitä. Ne ovat oikea riesa. Niinpä ajattelin ensi vuodeksi pyydystää haukan, kouluttaa sen ja sitten sen avulla poistaa täysin lokki-ongelman. Sieltä, kädestäni, ampaisee haukka ilmoihin ja jo kohta taivaan täyttävät lokkien tuskanhuudot ja lokkien veriset sulat satavat maahan merkiksi sataprosenttisesta onnistumisestani. Sitten minulta kysytään: "Nevis, mikä on haukkasi nimi?
Vastaan: "Aikuisten oikeestiko."
Minulle hämmästellään: "Aikuisten oikeestiko?"
"Nimenomaan", vastaan.

Huomenna taas töihin.

-Nevis-